Vaihtoehtoja ja työkaluja lihavuuden hoitoon
Pysyvä painonhallinta voi tuntua lähes mahdottomalta tavoitteelta, jos ylimääräisiä kiloja on päässyt kertymään enemmälti. Lihavuuden hoidossa ja asennoitumisessa painonhallinnan haasteisiin on kuitenkin tapahtunut positiivista kehitystä: nykyään ymmärretään paremmin, että painonhallinta modernissa elinympäristössä on osalle ihmisistä poikkeuksellisen vaativaa. Aivan kuten muiden sairauksien ja terveyspulmien hoitoon tarjotaan tukea, myös painonhallintaa voidaan helpottaa tutkimusnäyttöön perustuvilla keinoilla.
Sopivat hoitokeinot riippuvat ylipainon määrästä
Lihavuuden Käypä hoito -suosituksen mukaan lihavuuden astetta arvioidaan painoindeksin (BMI) ja vyötärönympäryksen perusteella, ja hoitovaihtoehdot porrastuvat sen mukaan, miten vaikeasta ylipainosta on kyse. Painoindeksin ohella voidaan arvioida vyötärönympärystä: vyötärölihavuuden alarajana pidetään naisilla 90 cm ja miehillä 100 cm. Elintavat ovat aina keskeisessä roolissa, vaikka painonpudotusta tuettaisiinkin esimerkiksi lääkityksellä tai leikkauksella. Toisaalta mitä enemmän ylipainoa on, sitä haastavampaa painonhallinta on mm. erilaisten hormonaalisten muutosten takia – vaikeammassa tilanteessa onkin perusteltua tukea painonpudotusta ja painonhallintaa lääketieteellisin keinoin, jotta terveellisissä elintavoissa pysyminen ei vaatisi jatkuvaa pinnistelyä. Laihdutuslääkkeet ja lihavuusleikkaus ovat tervetulleita työkaluja ihmiselle, joka muuten lähtisi painonhallinnassa takamatkalta.
Käytännössä hoitovaihtoehtoja ovat siis elintapamuutos tai elintapamuutos yhdistettynä erittäin niukkaenergiaiseen dieettiin (ENED), laihdutuslääkkeisiin tai lihavuusleikkaukseen. Jos kyse on vasta ylipainosta, lähdetään liikkeelle elintapojen muuttamisesta, ja lihavuuden edetessä vaikeampaan suuntaan voidaan porrastetusti turvautua muihin hoitovaihtoehtoihin. Lihavuuden liitännäissairaudet tai niiden riskitekijät vaikuttavat myös käytettäviin vaihtoehtoihin.
Parhaat työkalut pureutuvat yksilöllisiin haasteisiin
Kun lihavuutta lähdetään hoitamaan, on alussa hyvä kartoittaa yksilölliset haasteet painonhallintaongelmien taustalla. Ravitsemusterapeutin vastaanotolla jokaisen asiakkaan tilanne piirtyy omanlaisenaan: yhdellä on pulmia iltasyömisen kanssa, toinen syö kauttaaltaan vähän turhan isoja annoksia, kolmannen kanssa nousee esiin tunnesyöminen. Ei juurikaan ole olemassa yleispäteviä ohjeita, jotka auttaisivat kaikkia ylipainoisia ihmisiä. Moni ylipainosta kärsivä on jo lähtökohtaisesti melko säntillinen elintavoissaan ja näkee vaivaa painonhallinnan eteen.
Yksilötasolla elintapojen pulmat voivat liittyä esimerkiksi liian energiapitoiseen arkiruokaan, satunnaiseen liialliseen energiansaantiin vaikkapa herkkujen muodossa, liian vähäiseen liikkumiseen, puutteelliseen palautumiseen, arjen organisoinnin pulmiin tai omien mielialojen ja tunteiden käsittelyyn. Kun muutoksia lähdetään tekemään, suurimmat panostukset pitäisikin suunnata niille osa-alueille, jotka omassa elämässä ovat se heikoin lenkki. Mikä muutos tuottaisi käytännössä suurimman hyödyn?
Ruokavalio ja muut elintavat
Painonhallinnassa perusta on elintapojen kolminaisuus: ruokavalio, liikkuminen ja palautuminen. Jos osa-alueille haluaisi antaa jonkinlaisen epätieteellisen painoarvon, ruokavalion osuus painonhallinnasta olisi ehkä 70 %, liikunnan ja palautumisen taas kummankin noin 15 %. Käytännössä liikkuminen on osa-alueista kenties selkein, joten moni lähtee elämäntapamuutokseen treeniohjelma edellä – mikä voikin olla mukava tapa lähteä totuttelemaan uudenlaiseen arkeen, mutta painoon se ei välttämättä vaikuta kovin dramaattisesti. Käytännössä painon putoaminen edellyttää maltillista ja johdonmukaista energiavajetta, jota pelkällä liikkumisella on haastava saada aikaan.
Kehon paino riippuu energiatasapainosta: kun ruoasta saatu energia ja elintoiminnoissa kulutettu energia vastaavat toisiaan, paino pysyy kutakuinkin samana. Kun ruoasta tulee enemmän energiaa kuin keho kuluttaa, paino nousee – aikuinen ei enää käytä energiaa kasvuun, joten käytännössä kehon rasvakudoksen ja/tai lihaskudoksen määrä lisääntyy. Kun ruoasta saadaan vähemmän energiaa kuin kehon kuluttaa, elimistö paikkaa energiavajetta purkamalla rasvavarastojaan (ja joskus myös muita kudoksiaan, kuten lihaksia). Painonhallitsijan ruokavalion perusidea on siis säädellä energiansaantia ja kuitenkin turvata kaikkien kehon tarvitsemien ravintoaineiden saanti. Yksinkertaista, mutta käytännössä hyvin moniulotteista.
Kun tavoitteena on painonpudotus, energiansaannissa pitäisi olla maltillinen vaje: sellainen, jota on mahdollista ylläpitää ilman, että näläntunne kasvaa hallitsemattomaksi. Näläntunteen lisääntyminen energiavajeessa on kuitenkin täysin normaali fysiologinen ilmiö – käytännössä ilman nälkää ei ole mahdollista laihtua ilman, että taustalla olisi sairaus, tai näläntunteeseen olisi kajottu laihdutuslääkkeiden tai lihavuusleikkauksen kautta. Nälkä ei myöskään ole haitallinen tai vaarallinen asia, vaan luonnollinen osa syömisen säätelyä. Normaalitilanteessakin, silloin kun olemme energiatasapainossa, ennen ruoka-aikaa alkaa tuntua ensin vaimea, sitten voimistuva näläntunne: tämä on keholle hyödyllinen merkki siitä, että pian olisi aika syödä. Aktiivisen painonpudotuksen aikana nälkä jossain määrin lisääntyy: se voi tuntua kovempana tai se voi alkaa tuntua aikaisemmin aterioiden välissä. Energiavajetta ei kuitenkaan kannata ahnehtia niin suureksi, että kaikki ajatukset pyörivät ruoassa, mihinkään muuhun ei pysty keskittymään ja repsahtaminen on vain ajan kysymys.
Joskus energiatasapainon merkitys kyseenalaistetaan: jos kerran ”kalorit sisään, kalorit ulos” on ratkaisu, miksi meillä kuitenkin on niin paljon ylipainon kanssa kamppailevia ihmisiä, joille pysyvä painonpudotus on mahdottomalta tuntuva haave? Juuri tämän kysymyksen kautta päästäänkin olennaisten ratkaisujen äärelle. Energiavaje on selitys, aivan kuten painovoima on selitys siihen, miksi tavarat tippuvat alaspäin eivätkä muihin suuntiin. Energiavajeen manipuloiminen on kuitenkin haastavaa, koska elimistömme pyrkii kaikin tavoin estämään laihtumisen, joka voisi pahimmassa tapauksessa johtua nälänhädästä ja johtaa kuolemaan. Kun lihavuutta hoidetaan ammattimaisesti, kyse on lopulta elintapojen hiomisesta sellaiseen suuntaan, jossa ravinnosta ei ole liian helppo saada liikaa energiaa ja arki pyörii energiaa kuluttavalla tavalla, mutta olo ei tunnu kovin nälkäiseltä tai tyytymättömältä. Syömisen osalta voidaan kokeilla monenlaisia keinoja, jotka liittyvät syömisen rytmittämiseen, ruokavalintoihin tai tietoisempaan syömiseen.
Ruokavalion lisäksi liikkuminen ja palautuminen ovat ehdottoman tärkeitä pitkäjänteiselle painonhallinnalle. Vaikka niiden painoarvo on pienempi, ne eivät ole merkityksettömiä. Liikkuminen toki kuluttaa energiaa ja siten edistää varastorasvan palamista, mutta liikkua kannattaa etenkin sen monien muiden terveyshyötyjen vuoksi: olo on energisempi, mieliala kohenee, lihakset vahvistuvat, tasapaino ja liikehallinta pysyvät yllä, ja esimerkiksi verenpaineen ja verensokerin säätely toimivat paremmin. Aktiivisen painonpudotuksen aikana energiavaje saattaa tehdä olosta vähän vetämättömän, jolloin liikkumisen lisääminen voi virkistää – ja toisaalta tällöin osa energiavajeesta tulee liikunnan kautta eli syömistä ei tarvitsekaan keventää niin paljon. Palautuminen taas on tietyllä tapaa koko painonhallinnan perusta: univajeessa painonpudotus kannattaa aloittaa siitä, että aikaistaa nukkumaanmenoa. Hyvin levänneenä mieliteot kummasti vähenevät, ja kaikkien muiden muutosten tekeminen tuntuu huomattavasti helpommalta.
Erittäin niukkaenergiainen dieetti (ENED)
Laihdutuslääkkeet
Lihavuusleikkaus
Lähde liikkeelle realistisin odotuksin
Positiivista on, että lihavuuden hoitoon on nykyään tarjolla erilaisia vaihtoehtoja ja että myös terveydenhuollossa aletaan tunnistamaan, että lihavuuden laadukas hoito vaatii aikaa ja pitkäjänteisyyttä. Lihavuuden Käypä hoito -suosituksessa on kuvattu tarkemmin, millaista hyvän hoidon pitäisi olla.
Painonpudotusmatkalle kannattaa lähteä positiivisella ja armollisella mielellä: pysyvä elintapamuutos voi hyvin viedä vuoden tai useammankin, ja matka tulee etenemään välillä jouhevammin, välillä hitaammin. Jos ylipainoa on paljon, paino ei todennäköisesti tule laskemaan normaalipainon pidetylle alueelle – eikä tälle ole tarvettakaan, vaan olennaisempaa on löytää oma hyvän olon paino, jossa fyysinen ja henkinen terveys ovat mukavasti tasapainossa.
